VilleVarjo

Vapaaehtoistoiminnasta lisää virtaa yhteiskuntaan

Viime aikoina on paljon keskusteltu julkisuudessa mm. siitä, voitaisiinko erilaisilla vapaaehtoistoiminnoilla tuottaa joitain yhteiskunnan palveluja. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä!

Samaa asiakokonaisuutta edustanevat myös niin sanotun kolmannen sektorin toimijat mitä erilaisimmilla aloilla. Suomihan on yhdistysten luvattu maa, eli siinä mielessä tuo kolmas sektori saattaisi olla jopa kasvavakin sektori. Tosin yhtä lailla saamme lukea erilaisten yhdistysten talousvaikeuksista ja onpa moni yhdistys esimerkiksi kaupungin edullisen vuokratilan menetettyään kuihtunut hiljalleen pois. Tätä taustaa vasten haasteita riittää kolmannellakin sektorilla.

Aatteelliset yhdistykset osuuskaupoista puoleisiin ovat historian virrassa sentään aika hyvin onnistuneet säilyttämään olemassaolonsa oikeutuksen. Niissä näkyykin se, että alkuperäinen toiminta-ajatus on muuttunut ympäröivän yhteiskunnan muuttumisen edellyttämällä tavalla.

Harmi että E-liike aikanaan hajosi, se kun epäilemättä edelleen tarjoaisi omaperäisen kilpailijan nykyiselle jotenkin valjulle Pellervolaiselle osuustoiminnalle. ABC:n pihalle kaartava keskiluokkainen huokea citymaasturi on tietysti nykyaikaa, mutta takavuosina E-liikkeen parkkipaikalle kurvaava tuplalamppuinen Lada 1500S säväytti ihan eri tavalla.

Monenlaiset seurat ja yhdistykset Rotareista urheiluseuroihin ja lennokkikerhoista avantouimareihin kuuluvat kärsivän jäsenkadosta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kaikki poliittisetkaan yhdistykset eivät ole olleet turvassa tuolta kehitykseltä. Varsinkaan nuorempaa väkeä ei tahdota millään saada mukaan erilaisiin yhdistystoimintojen piiriin.

Tällainen kehitys ei yllättäen ole kovinkaan uutta, sillä historiaa tarkastellessa voi huomata monenlaisen yhdistystoiminnan menneen manan majoille jo vuosikymmeniä sitten. Ilmiöitä löytyy jopa yli sadan vuoden takaa. 

Raittiusseurat kaatuivat aikoinaan ryypiskelyyn, uskonnolliset yhdistykset maallistuivat, nuorisoseurat loppuivat kun jäsenistö kuoli vanhuuteen, maamiesseurat hukkuivat EU-byrokratiaan, työväenliike muuttui herraskaiseksi ja VPK:t joutuivat ahdinkoon, kun olivat joidenkin mielestä sammuttaneet väärin.

Kun tähän lisätään vielä  poliittiselta kentältä vaikkapa komealta kalskahtavat porvarilliset sinivalkoiset seurat, niin huomaamme miten nekin nolostuivat ja lopettelivat toimintaansa kun joku valveutuneempi jäsen huomasi Neuvostoliitonkin hajonneen jo 25 vuotta sitten.

Yhdistystoiminnalla on varmasti tulevaisuutta, koska sillä on noin komeaa menneisyyttäkin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Totta kai tällainen kolmas sektori voisi auttaa asiaa, varsinkin kun fiilis tuntuu olevan jonkinlainen pettymys ja luottamuksen puute näiden kahden tavanomaisen sektorin kykyyn tai haluun tehdä mitään konkrettista minkään muun kuin niissä pesivän oman edun eteen.

Isoin ongelma on kuitenkin siinä, että monille, ehkä suurimmalle osalle meistä jokapäiväiset velvoitteet vievät joko kaiken ajan tai voimat, eli aikaa eikä innostusta ei riitä. Salaliittomielinen voisi ajatella tilan olevan tarkoituksella juuri sellaiseksi optimoitu. Niin hyvin se "toimii".

Käyttäjän VilleVarjo kuva
Ville Varjo

Näin se varmaan on. Ei noihin yleviin asioihin tosiaan tahdo löytyä haluja tai mielenkiintoa.

Toimituksen poiminnat