VilleVarjo

Suomessa ei ole esteitä rikastumiselle - vaikka usein toisin väitetään

Erilaisessa sosiaalisessa mediassa ja muussa julkisessa kommentoinnissa on tullut voimakkaita kannanottoja rikastumisen esteistä. Onpa kirjoituksissa ja mielipiteenilmaisuissa tuotu painokkaasti esiin sellainenkin näkökulma, jonka mukaan rikastuminen on meillä estetty yhteiskunnallisin keinoin. Vahvoina rikastumisen esteinä on tuotu esiin muun muassa verotus, kateus, sosialidemokraatit, vihreät, kristinusko, ammattiyhdistysliike, hallitus, eduskunta ja oikeastaan kaikki ne asiat tai tahot, joissa voimakkaimmat kannanottajat näkevät tarkemmin määrittelemätöntä pahuutta.

Väitän että meillä ei ole mitään yhteiskunnallista, lainsäädännöllistä tai sosiaalista estettä rikastumiselle. Todellisuudessa vain taivas on kattona kaikille niille mahdollisuuksille, joita meillä on oikeasti olemassa rikastumiselle.

Otetaanpa tarkastelutavaksi yksinkertaisesti tulojen ja menojen suhde ja unohdetaan hetkeksi verotukseen, vakuutuksiin yms. liittyvät nyanssit. Määritelläänpä aluksi – ikään kuin keskustelun avauksena – esimerkkiperheen menot ja niiden kattamiseksi tarvittavat tulot.

Olkoon esimerkkiperheemme toimihenkilötaustainen noin 40-vuotias pariskunta, jolla on kaksi murrosikää lähestyvää lasta ja joka asuu jonkun kasvukeskuksen kaupunkiseudulla. Elämäntavoiltaan ja elintasotavoitteiltaan esimerkkiperheemme edustakoon sellaista tasoa, jota voisimme pitää ikään kuin ”porvarillisena normitavoitetasona”.  Tuollaista tavoitetasoa ei ole missään tarkkaan määritelty, mutta sen voi helposti jokainen itse tunnistaa life-stely –tyyppisistä lehdistä ja tv-ohjelmista.

Asunto on yksi suurimmista suomalaisperheiden investoinneista. Kohtuutasoinen asunto voisi olla kasvukeskuksen esikaupunkialueilla tai kehyskunnissa sijaitseva uudehko noin 150 m2 omakotitalo, jonka arvo tunnuslukutasolla on 500 000 euroa. Millään muotoa tavoitetaso ei ole kohtuuton. On selvää että kasvavat lapset tarvitsevat omaa rauhaa ja tilaa myös harrastuksille. Aivan liian moni suomalainen kärsii huonoista asuinolosuhteista, ja siksi asumiseen kannattaa ilman muuta panostaa.  30 vuoden takaisinmaksuajalla ja keskimäärin noin 4% korolla asumisen pääomakustannuksiksi tulee näin noin 2500 euroa/kk. Kun tähän lisätään vesi, lämmitys, sähkö, kiinteistövero, jätehuolto, teleliittymät, nuohous, kiinteistövakuutus, vuosikorjaukset ja muut hoitomenot ollaan tasolla 3500 euroa/kk.

Asunnon erilaiset säännöllisesti noin 10 vuoden jaksoissa teetettävät pintaremontit, keittiön ja pesutilojen uusimiset, puutarhan muutokset yms. tekevät karkeasti arvioiden noin 1000 euroa/kk kustannuksen. Niin ikään sisustustrendejä noudatteleva sisustusharrastus – huonekalut, tekstiilit, astiat, taidehankinnat ym. - vaatii kuukausitasolla samaa suuruusluokkaa olevan panostuksen.

Perheen liikkumiseen tarvitaan nykyään tilava ja turvallinen auto. Se on tärkeää erityisesti työvoiman liikkuvuuden ja lasten harrastusmahdollisuuksien turvaamisen takia. Varsinkin kehyskuntien puolella kaksi autoa on pakollinen hankinta. ”Ykkösautona” suosittelisin esim.hiljan Tekniikan Maailma –lehdessä esiteltyjen hybridi-maasturien kaltaista autoa. Tuollaisen ajoneuvon hinta suhteessa ominaisuuksiin suorastaan huokea, koska pienen kulutuksen vuoksi autovero jää alhaiseksi. Hankintahinta jää kohtuullisin varustein noin 120 000 euron suuruusluokkaan. Perheen toiseksi autoksi rohkenisin ehdottaa jotain premium-luokan pienehköä, mutta silti turvallista ja suorituskykyistä ajoneuvoa, joka kernaasti saisi olla turvallisuuden nimissä nelivetoinen. Tuollaisen hinta kohtuullisesti varustettuna on tunnuslukutasolla noin 50 000 euroa.

Autojen huonona puolena on hinnan suhteellisen nopea lasku, eli käytännössä hinta puolittuu noin 2 – 3 vuoden aikana. Autojen pääomamenoksi tulee näin ollen noin 3500 euroa/kk.  Huollot, renkaat, vakuutukset, polttoaineet, ajoneuvovero ja kaupunkialueella maksettava paikoitus maksaa karkeasti arvioiden yhteensä noin 1000 euroa/kk eli koko autoilu yhteensä tekee noin 4500 euroa/kk.

Ruokamenot nelihenkiselle perheelle ovat noin 1500 euroa/kk ja lisäksi työssäkäyvien vanhempien päivittäiset lounasruokailut sekä satunnaiset kauppareissujen yhteydessä tehtävät pikaravintola- tai kahvilakäynnit tekevät noin 700 – 800 euroa/kk. Perheen yhteiset ulkona tapahtuvat ravintolakäynnit esim. kerran viikossa tekevät niin ikään noin 700 - 800 euroa/kk, mutta silloin on huomattava että kyseessä on enempi pubiravintolatyyppinen yhden tai kahden ruokalajin ateria. Tasokkaampi ravintola luonnollisesti maksaisi enemmän. Näin laskettuna perheen ruokailumenot yhteensä laskettuna ovat noin 3000 euroa/kk

Vaikeasti arvioitavia ovat hygieniamenot, pesuaineet, siivous, pesulamenot, parturikäynnit, kampaamokäynnit, kosmetologikäynnit, terveydenhoito, personal trainer, uraohjaus, hierojakäynnit, kuntosalimenot ja muut vastuullisen henkilön oman itsensä huolenpitoon liittyvät menot. Suuruusluokkatasoinen arvio voisi olla noin 1500 euroa/kk. Terveydenhuoltomenojen hallitsemattoman kasvun suhteen ei kannata maalailla kauhukuvia, koska vastuullisen elämäntavan omaava esimerkkiperheemme ei juurikaan sairastele.

Yllättävästi kasvavana menoeränä on tullut erilaiseen viihde-elektroniikkaan, maksullisiin ohjelmalähteisiin, puhelimiin ja muuhun sähköiseen viestintään liittyvät menot. Vaikka laitteet itsessään ovat suhteessa halventuneet, on niiden uusimissykli alati lyhentynyt ja se nostaa kustannusvaikutusta. Kohtuullinen arvio sisältäen sekä hankintamenot että käyttömaksut on noin 1000 euroa /kk.

Yhteiskunnallinen kehitys on johtanut siihen, että vastuullisen henkilön tulee huolehtia enenevässä määrin itse tulevaisuudestaan. Erilaiset vakuutukset tarjoavat tähän hyvän, joskin maksullisen ratkaisun. Koti-, sairaskulu-, työkyvyttömyys-, henki-, vapaa-ajan tapaturma-, lainaturva-, lemmikkieläin-, matka-, nuoriso- yms. vakuutustuotteet tuovat hyvän vakuutusturvan. Karkeahko arvio noille käytännössä välttämättömille vakuutuksille on noin 1000 euroa/kk.

Eläkevakuutusturvan heikkenemisestä on ollut paljon spekulaatiota ja sen vuoksi olisi esimerkkiperheemme tapauksessa hyvä viimeistään tässä vaiheessa täydentää eläketurvaa omaehtoisilla eläkevakuutuksilla. Järkevä taso voisi olla noin 2500 euroa/kk aikuista henkilöä kohti. Tulevaisuuden varalle voisi olla hyvä avata vastaava sopimus myös lapsille, esim. 1000 euroa/kk lasta kohti, mikä loisi heille mukavan tulevaisuuden turvan. Eläkevakuutusten kokonaissummaksi tulisi tällöin noin 7000 euroa/kk.

Nuorten harrastusten lähtökohtana on, että elämässä menestyäkseen nuorella tulisi olla tavoitteellisia ja palkitsevia harrastuksia. Tällaisia voisivat olla ratsastus, jääkiekko ja erilaiset urheilulajit, baletti, partio, musiikkiharrastukset yms., jotka eivät välttämättä ole edes kovin kalliita. Unohdan tarkoituksella vuorikiipeilyn, lainelautailun, laukkakilpailut ja muut vastaavat käytännön syistä monen suomalaisen nuoren ulottumattomissa olevat harrastukset. Hyvänä arvauksena harrastusten kustannuksena voisi olla nuorta kohti 1000 euroa/kk, joka toki sisältää jo välineet, matkat, seuramaksut yms.

Aikuisten harrastuksina tarkastelen jäljempänä purjehdusta ja mökkeilyä, mutta jotain myös hieman vähemmällä vaivalla viikoittain saavutettavaa harrastusta pitäisin hyvänä. Teatteri, ooppera ja erilaiset konsertit sekä niihin liittyen viikonloppumatkat Keski-Euroopan kulttuuritarjonnan pariin toisivat mukavaa vastapainoa työelämän rasituksille ja samalla ne toisivat kulttuurielämyksiä. Kohtuullinen määrä tätä harrastuksen lajia pitää myös kustannukset kohtuullisina, eli varaisin tähän noin 2000 euroa/kk, joka sisältää myös hyvin suositeltavien aikuisten liikunnallisten harrastusten – kuten pallopelit ja muu urheilu, leijasurffailu, jooga, zumba, fitness - vähäiset kustannukset.

Suomeenkin on rantautunut sivistynyt alkoholin käyttö ja mikä olisikaan sivistyneempää kuin kokoontua muutaman ystäväperheen kanssa viikonloppuisin hyvän ruoan ja taiten valittujen viinien pariin. Toki viini maistuu ruoan kanssa esimerkkipariskunnallemmekin ihan kahden kesken raskaan työviikon jälkeen. Viinin laatuun kannattaa panostaa ja asiantuntijoiden mukaan laadun takaamiseksi viini kannattaa hankkia 6 tai vielä mieluummin 12 pullon laatikoissa. Tässä tapauksessa ei ole tarkoitus hienostella, vaan pysytellään noin 60 – 100 euroa/pullo maksavissa tuotteissa, jolloin kuukausittaisen kahden laatikon hinnaksi tulee noin 2000 euroa. Kun tähän lisätään ystävien kanssa kerran kuukaudessa olevan kotikokki-illan järjestämisvuoron raaka-ainekustannukset ja mahdolliset palveluna hankittavat ammattikokin kustannukset, niin ollaan suuruusluokassa 3000 euroa/kk.

Toinen alkoholijuoma, jonka käyttöä ikävä kyllä varjostaa sen perin juurin yleinen sivistymätön käyttö, on olut. Esimerkkitapauksessamme riittänee näiden mietojen panimotuotteiden osalta noin 1 -2 laatikkoa viikkoa kohti, jolloin kuukausihinnaksi tulee noin 1000 euroa.  Äkkiä katsoen hinta voi vaikuttaa kovalta, mutta korostaisin tässä keskittymistä asiantuntijoiden suosittelemiin laatupullotteisiin.  Tavoitteenahan on nimenomaan sivistynyt ja elämystavoitteellinen juomakulttuuri, johon ei tietenkään kuulu muovikääreessä olevan keskiolutpaketin raahaaminen huoltoasemalta bensiininkatkun saattelemana.

Toisinaan väitetään, että kesämökki alkaa olla mennyttä kulttuuria. Näin varmaan onkin jos sillä tarkoitetaan jonkun rutakkoisen lammen rannalla ilman mukavuuksia olevaa 1960-lukulaista lautarakennusta. Asianmukainen hyvin varusteltu mökki toimii myös kakkosasuntona ja mikäpä onkaan kesänvieton kannalta mukavampaa kuin lasten riemu vesileikkien parissa. Mökki voisi olla maun mukaan joko suuren järven tai meren rannalta. Pääoma- ja käyttökustannukset noin 400 000 euron mökille sisältäen välttämättömät irtaimistot ovat 20 vuoden maksuajalle laskettuna noin 4000 euroa/kk.

Suomalaisen luonnon eräs hienoimmista elementeistä on Lapin luonto ja mukavimmin siitä pääsee nauttimaan omasta Lapin mökistä käsin. Mökin sijainti jonkin hiihtokeskuksen piirissä tekee mahdolliseksi ajoittaa Lapinlomat parhaisiin ajankohtiin; ruska-aikaan, joulun tienoon kaamokseen, kevättalven hiihtokauteen ja kevään laskettelukauteen. Omassa mökissä on vieläpä se etu, että silloin vältetään sesonkikausien majoituspalveluiden kiskurihinnat. Varsin hienoja mökkejä näkyy myytävän jo 300 000 euron hintaluokassa, jolloin kesämökin tavoin 20 vuodelle laskettuna kuukausikustannukseksi tulee noin 3000 euroa/kk käyttökuluineen, joista erityisesti lämmityskulut saattavat olla huomionarvoisia. Kun tähän lisätään matkat, hiihtohissiliput ja varusteiden vähittäinen uusiminen tulee Lapin mökin kuukausikustannukseksi noin 4000 euroa/kk.

Lapsiperheen ulkomaanmatkat ovat aika rajoitettuja koulutyön vuoksi, mutta joitain mahdollisuuksia sentään on. Hiihtolomaviikolla, jolloin Lapissa on usein kylmää, voisi tehdä mukavan laskettelumatkan Alpeille sopivaan hiihtokeskukseen. Ajoissa varaamalla hintakaan ei välttämättä ole mitenkään kohtuuton. Syyslomalla taas ehdottaisin ”pakollista” etelänmatkaa, mutta vältettäköön lasten ja omankin viihtyvyyden vuoksi viinanhuuruisia turistikohteita. Hyvänä kohteena voisi olla Azorit, jossa on paitsi miellyttävä ilmasto niin myös hienoja kävelyreittejä ja mahdollisuus tutustua monipuoliseen meriluontoon.  Noiden viikon mittaisten matkojen lisäksi sentään lasten koulujen puolesta voisin olla mahdollista tehdä pari lyhyttä viikonloppumatkaa. Mikä olisikaan hienompaa kuin joulutori jossain tunnelmallisessa saksalaisessa pikkukaupungissa tai vaikkapa ostosmatka heti koulujen loputtua tuttavalliseen Dubliniin. Matkojen hinnat ovat nykyään kilpailukykyisiä, ja kaikkine kuluineen 2000 euroa/kk kustannusvaikutuksella päästään jo melkoisiin elämyksiin.

Lopuksi koko perheen yhteisenä harrastuksena voisi olla suoranaisena ylivetona mikäpä muukaan kuin purjehdus. Purjehdus jos mikä tekee perheestä saumattomasti toimivan tiimin ja se opettaa lapsille vastuullisuutta niin luonnosta, turvallisuudesta kuin toisista ihmisistäkin. Lienee selvää, että esimerkkiperheemme elintasotavoitteella joudumme unohtamaan Swanit ja Hallberg-Rassyt, mutta ei hätää. Jo 200 000 euron hintaluokassa löytyy erinomaisia Keski-Euroopassa tehtyjä sarjatuotantoveneitä, jotka ovat tilavia ja turvallisia veneitä ja joiden purjehdusominaisuudet ovat riittäviä.

Tietenkään noilla sarjatuotantoveneillä ei osallistuta maailmanympärikilpapurjehdukseen, mutta toiset 200 000 euroa purjeisiin, elektroniikkaan ja muihin varusteisiin panostamalla voidaan lähteä kovan harjoittelun jälkeen jo esimerkiksi ”Gotland Runt” avomeripurjehduskisaan. Tuollainen kisa on jo siinä määrin vaativa, että miehistöön kannattaa ottaa mukaan avomeriolosuhteet hallitsevia kokeneita kilpapurjehtijoita tuttavaperheiden piiristä.  Karkeasti arvioituna purjehdusharrastuksen hinnaksi muodostuu pääoma- ja käyttökuluineen noin 5000 euroa / kk.

Olen lopuksi jättänyt sekalaiset menot vaatteista ja lasten taskurahoista koulukirjoihin, perhejuhliin ja lehtitilauksiin. Sekalaisten menojen osuudeksi voisi tilastolukuna antaa 3000 euroa/kk, joka riittänee välttämättömiin sekaisiin menoihin. Mahdollisen sijoitustoiminnan kustannusvaikutus on vapaasti valittavissa. Toki suuruusluokkana vaikkapa vain noin 5000 euron kuukausittainen sijoitus esimerkiksi pörssiosakkeisiin toisi pitkällä tähtäimellä melkoisen varallisuuserän.

Kaikkiaan esimerkkiperheen elintasotavoitteen mukainen sinänsä melko kohtuullinen taso edellyttää nopeasti laskettuna perheeltä hieman yli 50 000 euron nettotuloja kuukaudessa. Jossain määrin kiusallista on, että meillä valitettavan harva yltää tuollaisiin nettotuloihin. Esittämäni kustannustaso on kuitenkin hyvin realistinen, vaikka luonnollisesti kulutustottumuksissa on perhekohtaisia eroja.

On helppo ymmärtää, että verotuksen tai muiden siihen rinnastettavien kustannusten prosenttiyksiköiden tasolla liikkuva hienosäätö ei ratkaise tuota ongelmaa. Itse asiassa vaikka meillä ei olisi lainkaan henkilöverotusta, niin yhä varsin harva silti yltäisi tuolle tulotasolle. Taitaa olla niin, että suurin este rikastumiselle on sittenkin omien tulojen vähäisyys. Mikä siihen taas on syynä, jääköön jokaisen itse arvioitavaksi. Tilanne on joka tapauksessa korjattavissa hankkimalla paremmat tulot.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän VilleVarjo kuva
Ville Varjo

Hyvä havainto! Aanulehdessä oli sama blogi ja siellä taisi aika monelta jäädä tuo ironia huomaamatta.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

MIKSI PITÄISI RIKASTUA !!!

Jos jonkun tulot kasvavat nopeammin kuin tuotannon kasvu, on rikastuminen joltakin toiselta pois. Tulevaisuuden kasvuttomassa taloudessa jonkun rikastuminen on aina joltakin toiselta pois.

Yksilö pyrkii tietenkin luonnostaan ahneuteen, mutta älykkäämpi ajattelija huomaa onnen tulevan muusta kuin virtuaalisesta rahasta, ja sillä aikaansaadusta omistamisesta tai kulutuksesta. Sosiaalista arvostusta voi saada muutenkin.

Yhteisön kannalta merkittävää on se että talous ja yhteisö kokonaisuutena on vakaa, ja meidän arvomaailmassamme luo edellytykset hyvinvointiyhteiskunnalle. Yhteisön on pidettävä huoli siitä ettei yksilöiden itsekkäät ominaisuudet pääse epävakauttamaan yhteisöä. Tästä näkökulmasta viimeisen 30-vuoden aikana harjoitettu uusliberaali politiikka on ollut todella huonoa.

Käyttäjän VilleVarjo kuva
Ville Varjo

Epäilemättä nuo kasvun rajat jossain vaiheessa saattavat tulla vastaan. Yllättävän vahva on silti tuo ironisesti kuvaamani Life Style kuvasto. Karkeasti yleistäen kun yksilö rikastuu edes rahtusen, hakataan tuo ylimääräinen ostovoima kaukoidässä valmistettuihin kullan värisiksi maalattuihin muoviesineisiin. Lopputuloksena on jatkuva nälkä haalia lisää samanlaista eli jatkuva riittämättömyyden tunne.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Suomessa ei ole rakenteellisia esteitä rikastumiselle, jos omistat tai olet perinyt vahvan taseen omaavan yrityksen, omistat yli 10% pörssiyhtiöstä, hoidat asiasi verovapaasti kuten Jyri Hännisen kirjasta käy ilmi (tietyt suvut omistavat kymmenittäin veroparatiisiyhtiöitä), käytät bulvaania (esim. saksalaista pankkia ja piilotat omistukseksi) jne.

Veronmaksu on varattu palkansaajille, suuromistajat ovat pitkälti vapautettu veronmaksuvelvoitteista.

Löytääkö blogisti jotenkin oikeudenmukaiseksi käytäntöä jossa yli 10% pörssiyhtiöstä omistava saa osingot verovapaasti, mutta piensijoittaja maksaa siitä 30-32 %:n veron??

Kataisen hallitus piti huolta siitä, että rikkaat pääsevät entisestään rikastumaan ja veronmaksuvelvoite jätettiin tavalliselle palkansaajalle ja pk-yrityksille.

Kuten sähkönsiirtoyhtiö Carunan esimerkki lähipäiviltä osoitti, ei suurilla yrityksillä on minkäänlaista aikomusta osallistua veronmaksutalkoisiin, vaan jätetään ne murheet niille jotka eivät osaa pelata konsernien sisäisillä siirroilla.

Lainsäätäjien myös EU:n tasolla tulisi paljon terävämmin tarttua tähän ongelmaan.

Käyttäjän VilleVarjo kuva
Ville Varjo

Hyviä havaintoja. En tosiaan minäkään löydä perusteita tuolle kummajaiselle, jota kuvasit. Olen itsekin ollut yrittäjänä jo lähes 20 vuotta ja tosissaan kummastelen tuota epäsuhtaa. Kataisen hallituksen kaudella joku lanseerasi kokoomukselle uuden nimen: "lakeijaliitto"', joka mielestäni aika hyvin kuvaa tuota oudon tempoilevaa politiikkaa. Erityisesti motivaatio siihen epäilyttää. Luulisi että kaikkein varakkaimmat pystyisivät itse ajamaan etujaan ilman että siinä tarvitaan mitään pienituloisia lakeijoita.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Heh, keskituloinen suomalainen ei vaan voi rikastua verotuksen vuoksi työllä. Ostovoimakin tallottu samaksi Etelä-Eroopan mallin mukaiseksi mutta täällä on vaan pakko ostaa enempi tiettyjä tavaroita mutta täällä vaa henkseleitä paukutellaan...
Sveitsistä kannattaissi ottaa mallia ja tehdä vertaus palkka/verotus/ostovoimakuviossa, siellä pikkasen fiksummin hoidettu asiat.

Käyttäjän VilleVarjo kuva
Ville Varjo

Jotenkin meillä on epäonnistuttu noissa asioissa.

Toimituksen poiminnat