VilleVarjo

Arkkitehtuuri ja taideteolisuus in Memoriam

Suomeenkin on rantautunut kansainvälisiä malleja myötäilevä pilvenpiirtäjäarkkitehtuuri erityisesti Helsinkiin ja nyt myös Tampereelle.

En voi ymmärtää, miksi me sallimme arvokkaan ja omaleimaisen suomalaisen arkkitehtuurin perinnön tuhraantua mauttomien ja nousukasmaisten - etten sanoisi jopa moukkamaisten - lasiseinäisten viritelmien huokeaan loistoon. Tuollaisia nyt löytyy kaikista kehitysmaistakin.

Eikö tosiaankaan suomalaisesta suunnitteluosaamisesta löydy mitään omaleimaisempaa aihetta? Itse asiassa vaikkapa jo Eliel Saarisella oli yli sata vuotta sitten uskomattoman hienoja ja jäljittelemättömiä suunnitelmia komeista suomalaista arkkitehtuuria edustavista pilvenpiirtäjistä. Nuoren kansakunnan voimavarat eivät vain riittäneet niiden toteuttamiseen sen aikaisessa maailmassa.

Olen joskus lukenut joistain viikkolehdistä, miten jonkun merkkihenkilön prameaa ja tyylitöntä kotia esitellään ylistävin sanankääntein. Olen pahimmillaan saanut noista jutuista jopa joitain selittämättömiä kouristuksia, hallusinaatioita, pyörrytystä ja muita häiriöitä.

Tuollaisen iskiessä olen tajunnan hämärtyessä pystynyt vaivoin raahautumaan kirjastohuoneeseen. Siellä olen saanut hapuilua käsiini esim. "Sankaruus ja arki - 1950-luvun miljöö Suomessa" tai "Villa Mairea" -kirjan aivan kuten sydänpotilas juuri ennen kohtausta saa vielä napattua yhden nitron elämänlangan jatkeeksi. Kun olen hetken selaillut noiden tasokasta suomalaista arkkitehtuuria esittelevien kirjojen rauhallisia, eleettöminä ja puhdashenkisiä kuvia, olen voinut taas rauhoittua ja kohtaus on mennyt ohi.

Tämä kohtausherkkyys on valitettavasti pahentunut myös arkisten taideteollisuusesineiden suuntaan. Enenevässä määrin lounasravintoloissa on aterimina ja astioita ruvettu käyttämään jotain huonosti muotoiltua ja tyylitöntä rihkamaa. Missä ovat Savoniat, Kareliat, Teemat, Kartiot, Arktikat, Ultima Thulet, Kosmokset, Ainot ja muut maailman hienoimmat taideteollisuusesineet? En voi enää kauaa käydä missään ravintoloissa, kun kelvoton esineistö hyökkää silmille aivan kuin 70-lukulaisen japanilaisauton likaisenruskeasta muovista kyhäilty kojelauta.

Markkinat huutavat suu auki hinta, hinta, hinta!!! Huutakoot mitä hyvänsä. Kuitenkaan kukaan ei rohkene kysyä sitä, millaisia valtavia kustannuksia aiheuttaa kelvoton muotoilu, huono arkkitehtuuri tai selvästi käyttäjäänsä pilkkaava ja aliarvostava rihkamakulttuuri kullanvärisiksi maalattuine muoviesineineen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat